No niin. Kurssi alkaa olla paketissa. Viimeisissä harjoituksissa käytiin läpi harjoitustöitä ja kirjoitettiin vertaispalautetta. Viimeiseksi blogitehtäväksi jäi hyvän uusmedia- ja Powerpoint-esityksen ominaisuuksia.

Esityksen tarkka suunnittelu ja aiheen rajaus on tärkeää, ettei se lähde rönsyilemään liikaa. Myös kohdeyleisö pitäisi valita sopivasti, jotta esityksen sanoma saadaan välitetyksi. Asiat pitäisi esittää loogisessa järjestyksessä. PowerPoint –esityksessä tärkeää on myös yhtenäinen ja selkeä ulkoasu, mutta sekään ei ole aivan välttämätön. Joissain tapauksissa vaihteleva ja yllätyksellinen tyyli toimii paremmin kuin koko ajan samanlaisena pysyvä esitys. Tekstiosien tulisi kuitenkin olla selkeitä ja helppolukuisia. Aivan ihmeelliset fontit voivat olla melko häiritseviä.

Animaatiot ja äänetkään eivät ole mitenkään pakollisia, mutta varsinkin PowerPoint –esityksiä voi vähän piristää ja elävöittää erilaisilla siirtymillä ja muilla animaatioilla, kunhan vain ei sorru liikaan kikkailuun. Joissain harjoitustöissä oli käytetty taustalla myös musiikkia, ja se voikin tuoda paljon persoonallisuutta esitykseen. Sekin tulisi valita siten, että se tukee muuta esitystä. Kuvitus on ehkä esityksen tärkein osa, eikä tekstiäkään tarvita välttämättä ollenkaan, jos sanoman pystyy välittämään kuvien avulla. Yksinkertainen esitys on usein parempi kuin kaikenlaista turhaa kikkailua sisältävä työ.

Täytyy vielä sanoa että tällainen blogin kirjoittelu on oikein mainio vaihtoehto tavalliselle tentille. Asiatkin jäävät paremmin mieleen kun niitä pitää pohtia viikoittain. Tenttiin tulisi kuitenkin luettua vasta viime tingassa.

No niin, nyt on sitten harjoitustyö tehtynä. Lievän alkukankeuden ja muiden hankaluuksien jälkeen esitys syntyi loppujen lopuksi melko nopeasti. Esityksestä tuli yhdeksänsivuinen, eli sallituissa rajoissa pysyin selvästi. Olisin voinut käsitellä asiaa laajemminkin, mutta ajattelin että siitä saattaisi tulla turhan raskas ja vaikeaselkoinen.

Esitykseni pyrkii herättämään yleisössä ajatuksia ja saada heidät huomaamaan, että asiat eivät välttämättä ole kaikilla aivan yhtä hyvin kuin heillä itsellään. Työn kuvitus pyrkii samaan, eli nälkäisten afrikkalaislasten kuvien tarkoitus on herättää katsojassa tunteita ja tuoda konkreettisesti esille Afrikan tilannetta. Kuvat on etsitty internetistä, ja pyrin löytämään kuvia, jotka toisten kuvien rinnalla pystyisivät tuomaan esille vertailemieni osapuolten välisiä eroja ilman tekstiäkin. Afrikkalaislasten rinnalle halusin löytää muutaman kuvan ylipainoisista amerikkalaislapsista, ja kyllä niitä melko hyvin löytyikin. Internetistä otetuissa kuvissa on ongelmana se, että monet niistä olivat turhan pienikokoisia, joten niiden suurentaminen esitystä varten sai ne välillä vähän liian epäselviksi. Joitain kuvia piti tästä syystä jättää poiskin.

Esitys on rakennettu siten, että ensin esittelen Afrikan tilannetta muutamalla sivulla, jonka jälkeen vuorossa on Yhdysvallat. Tässä vaiheessa elämän tarkoituksesta ei vielä puhuta mitään, vaan vasta viimeisillä sivuilla tuodaan esille varsinainen sanoma. Käytin kuvia paljon tekstiä enemmän, koska kuvahan kertoo tunnetusti enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvat pyrin valitsemaan myös tekstien mukaan sopiviksi, niin että teksti ja kuvat tukevat toisiaan. Aluksi ajattelin käyttää taustana paria eri kuvaa, toista Afrikalle ja toista Yhdysvalloille. En kuitenkaan löytänyt mitään sopivaa, joten otin taustaksi tummahkon pohjan, koska aihe on melko vakava, eikä mikään karamelliväri tuntuisi oikein sopivalta. Yhtenäisen ulkoasun aikaansaamiseksi tausta ja fontti pysyy samana läpi esityksen.

Puuh. Viime viikolla kun menin harjoituksiin, minulla oli olevinaan hyvä aihe harjoitustyötä varten. Olin kuitenkin ilmeisesti ymmärtänyt tehtävän hieman väärin. Olin aiemmin siinä uskossa että työ olisi enemmän esitelmän kaltainen, mutta pääasia onkin jonkin sanoman välittäminen yleisölle. Harjoitusten vetäjäkään ei tuntunut oikein innostuvan alkuperäisestä suunnitelmastani (”Vaihda aihetta.”) Koska opettaja on aina oikeassa, aloin pohdiskelemaan uutta hienoa näkökulmaa asiaan.

Otin sitten työhöni aiheeksi Wikipediastakin löytyvän mielipiteen, että elämän tarkoitus on selvitä. Tätä asiaa käsittelen Afrikan nälänhätää kärsivien ihmisten näkökulmasta. Vertaan myös heidän tilannettaan melko kärjistäen ja stereotypioita hyväksikäyttäen ylipainoisten amerikkalaisten elämään, eli sanomaksi muodostuu se, että elämä on hengissä selviämistä, toisille se on vain paljon helpompaa kuin toisille.

Käytän esityksen kuvituksena valokuvia, ja esitän eri osapuolet niissä melko stereotyyppisinä, eli afrikkalaiset elävät savimajoissa ja näyttävät hyvin riutuneilta, kun taas amerikkalaiset taas ovat ylipainoisia purilaisenpurijoita. En käytä kovin paljoa tekstiä, esitän vain jotain faktoja Afrikan nälänhätätilanteesta ja amerikkalaisista. Esitys on periaatteessa suunnattu ihmisille, jotka eivät normaalisti ajattele omaa napaansa pitemmälle. En oikein osaa määritellä yleisöä sen tarkemmin. En käytä harjoituksissa mainittuja esittämisen keinoja kovin laajasti, rinnakkaisuutta kylläkin, eli eri näkökulmat esitetään rinnakkain. Ääniä ja animaatioita en edelleenkään aio käyttää.

Tällä kertaa blogissa pitäisi siis suunnitella vähän harjoitustyötä ja sen rakennetta. Työn aiheeksi tuli sitten ei enempää eikä vähempää kuin elämän tarkoitus, ja täytyy kyllä sanoa etten osannut odottaa aivan näin hämärää aihetta. Odotin jotain vähän vähemmän syvällistä. No, onneksi tähän ei oikein voi olla väärää vastausta… 

Elämän tarkoitus on kysymys jota on pohdittu kautta aikojen, mutta mitään lopullista vastausta sille ei  taida olla olemassakaan. Jokaisella voi olla oma mielipide asiasta. Wikipediakin tarjoaa erilaisia vastausvaihtoehtoja vaikka millä mitalla. Asiaa voisi varmasti pohtia vaikka kuinka laajasti, mutta koska esityksen laajuus on kuitenkin rajallinen, täytyy keskittyä vähän pienempiin osa-alueisiin.

Omassa työssäni ajattelin että voisin työssäni vertailla joidenkin eri "koulukuntien" näkemyksiä elämän tarkoituksesta. Vaikkapa biologian tai uskonnon ja ateismin kannalta asian tarkastelu voisi olla mielenkiintoista, niiden näkemykset kun ovat melko erilaisia. Biologian mukaan elämällä ei edes ole mitään syvempää tarkoitusta, ihminen on vain pieni osa evoluutioprosessia, eli tarkoitus on lisääntyä ja siirtää geenejä eteenpäin. Myöskään ateistit eivät usko mihinkään suureen tarkoitukseen, vaan heidän mielestään meidän tulisi itse päättää mitä teemme elämällämme. Uskonnolliselta kannalta ajattelevat ihmiset elävät palvellakseen jumalaa ja taivaspaikan toivossa. Uskonnossa korostuu usein myös elämän jatkuminen myös tuonpuoleisessa, kun taas biologian kannalta ajateltuna elämä päättyy kuolemaan.

Näiden näkökantojen välille pitäisi saada aikaan vertailua melko hyvin.

Itse mediaesityksen ajattelin tehdä käyttäen runsaasti kuvia, enkä kovinkaan paljon tekstiä, ettei esityksestä tule liian raskasta seurata. Ääntä ja animaatioita en aio käyttää ollenkaan, vaan keskityn kuviin ja tekstiin. Kuvia voisi käyttää luomaan jonkinlaista kontrastia uskonnollisen ja ateistisen näkökannan välillä. Omia mielipiteitäni en ala työssäni esittelemään, vaan pyrin tekemään esityksestä melko objektiivisen.

Tällä kertaa pohdiskeltiin intertekstuaalisuutta eri medioissa ja eri genrejä. Piti myös kirjoittaa lyhyt uutinen Peran ja Masan kalareissusta, ja siitä pitäisi tehdä nyt uusi versio itsenäisesti. Jotenka tästä lähtee:

Ennätyskala Patosjärvellä

Paikallisten, perheettömien ja työttömien miesten kalastusreissu oli saada onnettoman lopun eilen syrjäisellä Patosjärvellä. Alkoholia nauttineet kolmekymppiset kaverukset olivat liikkeellä jo lapsuudestaan tutulla järvellä soutuveneellä ilman pelastusliivejä, kun toinen miehistä ampui kotitekoisella jousipyssyvirvelillään vieheen n. 60 metrin päähän. Miesten yllätykseksi vieheeseen tarrasi saman tien suurikokoinen kala, mistä yllättyneenä 33-vuotias mies nousi veneessä seisomaan. Tämän seurauksena mies horjahti veteen samalla melkein kaataen pienen ja kiikkerän veneen.

Mies ei kuitenkaan halunnut luopua kauan kehittelemästään virvelistä, vaan alkoi väsyttämään kalaa toisen miehen heittäessä hänelle köyden. Veneeseen jäänyt 34-vuotias mies sai kiinnitettyä kaverinsa köydellä veneeseen ja lähti hinaamaan tätä rantaan. Rannassa hän hälytti matkapuhelimella kaverilleen avuksi pelastushelikopteri Sepen, joka lennätti pahoin kylmettyneen kalamiehen ja hänen kaverinsa lämpimään. Mukana tuli myös järven ennätysvonkale, juuri napattu 13,5-kiloinen taimen. Lentomatkasta innostuneet kaverukset ja heidän nappaamansa ennätystaimen olivatkin pitäjän päivän tärkein puheenaihe. Kalamiehen äidin valmistamista taimenruoista riitti syötävää isommallekin joukolle.

Stereotypiaa

Pera ja Masa ovat uutisen perusteella syrjäseudulla asuvia, melko vähävaraisia miehiä. He ovat työttömiä, joten heillä on paljon vapaa-aikaa, jota he käyttävät kalastellen tai kyhäillen erikoisia kalastusvälineitä. He asuvat pienessä pitäjässä, jossa helikopterin vierailuja ja muita erikoisia sattumuksia ei paljon tapahdu. Miehet ovat myös varmaan perheettömiä ja asuvat vielä yli kolmekymppisinäkin kotona äidin lihapatojen äärellä.